Työt alkoivat

Sunnuntai-aamuna kello kahdeksan suuntasimme kulkumme viereiseen rakennukseen nauttimaan aamupalaa. Suunnittelupäivä alkoi varhain. Aamiaisen jälkeen tutustuimme tuleviin työskentelypaikkoihin ja sitten jatkoimme 10 minuutin matkan kävellen yliopistolle, missä aloitimme IP-jakson suunnittelun. Yliopiston päärakennus oli vaikuttava, mutta koska oli sunnuntai kaikkialla oli varsin hiljaista. Kokoonnuimme ryhmätyöhuoneeseen ja aloimme käydä läpi viikon ohjelmaa.

Kansalliset eroavaisuudet tulivat melko pian esiin. Ryhmä oli aivan huippu ja tunnelma korkealla, mutta etelä-eurooppalainen tapa oli tehdä pienistäkin asioista tunteita herättäviä tapahtumia. Systeemi kuitenkin toimi ja suunnitelmia syntyi. Ensimmäisen päivän ja viikon ohjelma alkoi muodostua. Viikosta oli tulossa melko kiireinen ja tiivis, mutta toisaalta tuntui että tässä porukassa viihtyi hyvin. Meidän ei myöskään tarvinut selitellä omaa koulutusohjelmaamme, ammattikorkeakouluamme vaan olimme osa ryhmää ja kaikki ymmärsivät meidän osaamisemme ja taitomme ja niiden liittymisen ohjelman tavoitteisiin.

Työskentelyä jatkettiin puoliseitsemään asti illalla, minkä jälkeen lähdimme yhteiselle illalliselle opiskelijoiden asuntolaan. Opiskelijoiden majoitus oli noin kymmenen minuutin automatkan päässä – matkan kesto riippui tietysti liikenteestä, minkä seuraava päivä tulisi osoittamaan. Ruokailut ja opiskelijoiden majoitus oli Facultata de mecanica:n tiloissa. Uusi, siisti rakennus ja miellyttävä hovimestari otti meidät vastaan. Illallinen oli runsas ja jo etukäteen hirvitti miten tämä jatkuva syöminen vaikuttaisi linjoissa pysymiseen. Opiskelijat saapuivat Bucarestista bussilla ja saimme päivän mittaan heiltä huojentavia viestejä – kaikki oli kunnossa ja fiilis korkealla. Opiskelijoiden kyydin saavuttua majoitus tapahtui nopeasti ja yhdentoista jälkeen kaikilla oli huoneet ja kaikki pääsivät ansaitulle levolle. Ja niin teimme mekin…huh. Huomenna alkaisi tositoimet.