Päivän ”Chair”

Ensimmäinen vastuutehtävä IP:llä hieman huoletti. Toisena intensiivipäivänä olisin ”chair” eli jonkunlainen päivystäjä, jonka vastuulla olisi päivän jouheva sujuminen. No, kaivoin esille vanhan partiojohtajan ja reservin upseerin yhdistelmän ja päästin kellokallen itsessäni irti. Aikataulu toiseen käteen ja tiukka meininki.

Jollain tavalla tästä IP:stä tulee mieleen leirillä olo. Säännöllinen ohjelma ja säännölliset ruokailut ja jatkuva tohina. Vähitellen aivoni ja kehoni ovat myös ymmärtäneet tämän leirimäisyyden ja alan heittäytyä tunnelmaan. Opiskelijoiden energisyys ja touhukkuus ja toisaalta IP-tiimin loistava ”spirit” ovat tarttuneet. Tästä kaikesta ei halua jäädä osattomaksi.

Päivän kohokohtia oli monia, mutta ehdottamasti suomalaisten tietovisan voittaminen nostatti kansallisuustunteet pintaan – hyvä me! Opiskelijoilla on hyvä kielitaito ja valmiudet opiskella IP:ssä. Päivät ovat kuitenkin pitkiä ja ohjelma vaatii läsnäoloa. Leiriajatuksen tiivistin seuraavaksi vanhaksi viisaaksi sanonnaksi: ”Leirille ei ole pakko tulla, mutta leirillä on pakko osallistua!”

Päivällisellä opiskelijoiden energisyys oli mahtavaa. TV:n musiikkikanava innosti osan porukkaa laulamaan ja tanssimaan ruokajonossa. Wau! Tämän tunnelman kun saisi vietyä mukanaan tuliaiseksi kotimaahan.